Tiedättekö parempaa yhdistelmää kuin tumma musiikki ja tumma olut? Parhaimmillaan tällaisessa kaksikossa yhdistyy kaksi ihmisen nautintojen parhaimmistoon kuuluvaa asiaa, mutta mustan sävyjen on myös osuttava täysin oikeaan.

Muutama vuosi sitten Taneli Jarva yllätti muodostamalla Sami Hassisen kanssa akustisen duon. Tai siis yllättävää tämä oli lähinnä heille, jotka ovat mieltäneet Jarvan aina vaikkapa Sentencedin tai The Black Leaguen laulajaksi, tai muuten vain ainoastaan rock- ja metalliördääjäksi. Kuten T.Jarva & The Dark Place -debyyttialbumi harvinaisen suoraan osoitti, Jarvan ja Hassisen sävellyskynistä löytyy sellaista syvyyttä, joka pääsi kuitenkin hieman yllättämään, vaikka siihen olisikin ollut valmiina. Nyt liikutaan folk noirin ja countryn tummassa sydämessä, josta löytyy kerrottavaksi paljon sellaisia tarinoita, joista pidät paljon enemmän kuin olisi ehkä sopivaa myöntääkään tietyssä seurassa.

Onneksi T.Jarva & The Dark Place ei jäänyt projektiksi tai yhteen levyyn. Kokoonpano on nyt laajentunut ja vuorossa on jo toinen albumi The Light, joka onkin sitten sellainen kokemus, johon ei taaskaan osannut varautua ensimmäisen albumin jälkeen. The Light on musiikkia, jota tiesi kaipaavansa, mutta T.Jarva & The Dark Place vastasi tähän vaikerrukseen vielä perusteellisemmalla tavalla kuin uskalsin odottaakaan.

Ennen kuin päästään T.Jarva & The Dark Place -albumiin saakka, valmistaudutaan siihen asianmukaisesti. Masis Brewery on pannut The Dark Place -oluen. Se ei olekaan ihan mitä tahansa kaljaa, vaan 7,5% vahvuinen ja varsin salmiakkinen porter-olut. Tämähän ei voi mitenkään epäonnistua, vai mitä?

Bändioluita on pantu varsinkin viimeisen kymmenen, viidentoista vuoden aikana paljon. Mukaan on mahtunut katkeria pettymyksiä ja todella onnistuneita tekeleitä. Hieman kärjistetysti bändioluiden ääripäät voidaan jakaa niihin oluisiin, jotka eivät oikeastaan liity bändiin millään tavalla ja niihin oluisiin, jotka ovat kuin itsessään kokonaisia bändiin kietoutuvia teoksia. Vastaani on tullut lukemattomia tapauksia, kun bändiolut on ollut vain uudelleen brändätty saman panimon vanha tekele bändin logolla. Se jos mikä on laiskaa ja löyhää. Sitten toisella laidalla ovat vaikkapa Iso-Kallan Panimon Katkeruuden malja, joka on nimeään myöten Kuolemanlaakso-bändin olut ja belgialaistyylisenä vaaleana tripelinä erittäin vakuuttava sellainen. Ilmankos juuri tätä olutta on ollut panimon valikoimassa jo vuosia, vaikka Kuolemanlaakso bändi ei ole enää aktiivinen. 

Se bändioluiden lyhyestä historiasta. Miten Masis Breweryn The Dark Place -olut sopii T.Jarva & The Dark Place -yhtyeeseen? Vähemmän yllättäen erittäin hyvin. Jo ensimmäisellä siemauksella mieleen nousee sana pari ”katkeransuloinen”, ja mikäpä sopisi paremmin yhtyeen musiikkiin kuin juuri tällainen varsin aistikas olut. Varoituksen sanana on toki sanottava, että salmiakkinen alkoholijuoma saattaa olla varsin traumaattinen elämys monelle. Melkoisen moni kun on varsinkin herkässä teini-iässä nauttinut huomattavia määriä Salmiakki Koskenkorvaa, tyhjentänyt elämyksen suun kautta ja jäänyt tälle aineelle ikuisesti katkeraksi. Tällaisessa tapauksessa salmiakkiporter saattaa aiheuttaa tuimia tuntemuksia, mutta jos olet valmis pääsemään tästä yli, voit huomata oluen olevan oikeastaan varsin omalaatuinen teos kaikkien erikoisoluiden lukemattomassa seurassa.

The Dark Place -olut toimii ehdottomasti parhaiten optimaalisessa lämpötilassaan, joka ei ole lainkaan mainitun Salmiakki Koskenkorvan kylmä, vaan jossain huoneenlämmön lempeyden ja jääkaapin viileyden välimaastossa. Kun tällaisessa lämpötilassa asettelee T.Jarva & The Dark Place -albumin soimaan, napsauttaa The Dark Place -oluen auki, kaatelee sen asianmukaiseen lasiin ja nauttii tölkillisen juurikin levyn mitan aikana, on yhtälö liki täydellinen. 7,5% oluesta kun löytyy juuri sen verran tymäkkyyttä, että se saa karskeimmankin ihmishahmon herkistymään T.Jarva & The Dark Place -kappaleiden äärellä. Siis jos sitä herkistymistä ei ole tapahtunut jo paljon tätä ennen.

Kuva: Jaana Martinkauppi

Toisella albumillaan T.Jarva & The Dark Place on jopa vielä määrätietoisempi viettelijä ja murhaaja kuin debyytillään. Levyllä soivat yhä Nick Caven, Leonard Cohenin ja vaikkapa Johnny Cashin kaiut, mutta mitä enemmän The Light -albumi soi, sitä enemmän haluaa antaa tunnustusta juuri Taneli Jarvalle, Sami Hassiselle ja koko bändille siitä, miten omalta itseltään he kuulostavat. Se tapa, jolla nämä kappaleet on kirjoitettu, on pohjimmiltaan juurikin sitä singer-songwriter -tummuutta, miehiä mustissa ja murhaballadeja kuin läpi musiikin historian, jolloin joukosta erottuakseen on todella tuotava omaa mielenmaisemaansa kappaleisiin ja melodioihin. Tässä The Dark Place todella onnistuu.

Kutsutaan sitä vaikkapa pohjoiseksi katkeransuloisuudeksi ja elämän ironiaksi, mutta The Light -albumi saa jatkuvasti virnistelemään sille, millainen huumorintaju elämäksikin kutsutulla asialla on. Läpi albumin soivissa melodioissa, Jarvan tavassa eläytyä syvällä äänellään kappaleisiin ja Tarja Leskisen, Riina Rinkisen ja Hanna Wendelinin laulamissa taustalauluissa on mukana sekä sellaista herkkyttä että karskiutta, että nämä laidat pääsevät tällaisessa musiikissa toisinaan unohtumaan. En nimittäin voi oikein sietää liian yksitotista ja huumorintajutonta singer-songwriter -musiikkia, jopa vain rypee, rypee ja rypee. T.Jarva & The Dark Place suhtautuu tarinoihinsa ja sävellyksiinsä vakavuudella, mutta siellä kaiken taustalla on kuitenkin aina se pieni pilke ja pieni virne, kuten kuuluukin olla. Elämä kun sattuu olemaan sellaista, että monissa katkerimmissakin käänteissä on aina se oma, ironinen puolensa.

The Light on niitä albumeita, jotka paranevat jokaisella kuuntelukerralla. Ihan kuten The Dark Place -olut vain paranee lämmetessään ja jokaisella siemauksella. Näissä lauluissa todetaan asioita, eikä paasata niistä. Niistä kuuluu läpi hyvin hienotunteinen ihmisyys, joka tekee soivasta musiikista täysin uskottavaa. Uskallan väittää, että kun todella uppoudutte tämän albumin hienovaraisiin kappaleisiin ja todellisiin sanoituksiin, löydätte sieltä paljon enemmän syvyyttä kuin erittäin suuresta osasta tänä päivänä julkaistavasta musiikista. T.Jarva & The Dark Place ei todellakaan ole sitä seksikkäintä musiikkia julkaistavaksi tänä maailmanaikana, mutta juuri sen takia todella tarpeellista. Lopulta albumi on omalla kieroon kasvaneella tavallaan jopa raskaampaa musiikkia kuin monet metallialbumit ovat tänä päivänä. Sellaiseen säveltämiseen ja sanoittamiseen ei ihan jokainen tai joka toinen kaveri tässäkään maassa akustisilla soittimilla pysty.