Onneksi yhdysvaltalainen Emma Ruth Rundle on yhä olemassa ja tekee yhä musiikkia. Jälkimmäinen on erityisen onnekasta meille kuulijoille, mutta Rundlen historian tuntien ensimmäinenkään ei ole itsestäänselvyys. Rundlen edellinen albumi Engine of Hell (2021) oli eräänlainen välitilinpäätös. Nuoruudestaan asti mielenterveysongelmien ja päihderiippuvuuksien kanssa taistellut Rundle kävi läpi rankan vieroituksen ja kirjoitti siitä todella intiimin albumin, jota ei ollut helppo kuunnella. Tuollainen albumi olisi hyvinkin voinut jäädä Rundlen viimeiseksi, mutta näin ei käynyt.

Sisäänpäin kääntyneen Engine of Hellin jälkeen Rundle kääntää katseensa ulospäin. These Killing Times on yhä erittäin henkilökohtaisella sävyllä kirjoitettu albumi, mutta nyt Rundle tarkastelee kaikkea sitä, mitä ympärillämme tapahtuu. Maailmantuska ja yksittäisen ihmisen kipu tämän maailman keskellä on isossa keskiössä levyllä, joka kokoaa yhteen kaikkea sitä, mitä Rundle on elämänsä aikana kokenut ja myös eri bändeissään tehnyt. Rundlen historiasta löytyy folkia, post-rockia, ambientia sekä soolona että Red Sparrowesin kaltaisten bändien kanssa. These Killing Timesilla kuullaan tätä kaikkea, mutta kyseessä on ennen kaikkea niin herkkä albumi, että sen kuunteleminen voi olla tukalaa.

Yhdessä hetkessä Rundle näppäilee akustista kitaraa ja laulaa kuin olisi musertumassa miljooniksi sirpaleiksi ihan millä tahansa hetkellä. Seuraavaksi kuulija saa vuorostaan tulla murskatuksi, kun kokonainen bändi liittyy Rundlen soundiin, jyrkkä post-rock vyöryy päälle ja juuri kun tähän alkaa hetkeksi tottua, Rundle kääntää jälleen huomion lyriikoihin ja hienovaraisiin melodioihin. These Killing Timesin saattaa ihan hetken aikaa vaikuttaa hyvinkin perinteiseltä laulaja-lauluntekijä -musiikilta, mutta mitä enemmän Rundlen kirjoittamiin ja bändillekin sovitettuihin kappaleisiin paneutuu, sitä paremmin voi huomata, että tätä levyä tehdessä on todella harkittu sitä, miten mikäkin asia sanotaan. These Killing Times ei ole folk- tai metallialbumi, vaan heittää tällaiset rajallisuudet pois sanomansa tieltä.

Rundlen laulaessa ihmisten itsekkyydestä, ilmastokriisistä, fasismista, syrjinnästä ja välinpitämättömyydestä, muutama pieni saksofonin ääni tai vaikka jousisovitus tehostaa tätä tunnelmaa merkittävän paljon. Ei ihme, onhan mukana bändi, jonka jäsenet ovat soittaneet ainakin Baronessin ja Chelsea Wolfen kanssa. Mitä tahansa albumilla tapahtuukin, keskiössä ovat Rundle ja hänen kirjoittamansa sanat. Suureellisemmat sovitukset ravistelevat kuulijan hereillä, mutta minimalistisimmillaan albumi on myös hauraimmillaan. Tällaisilla hetkillä voi todella tuntea sen, että Rundle itse on todella herkkä ja empaattinen ihminen, joka todella kärsii elämästä tässä maailmassa. Tähän ajatukseen voi varmasti kuka tahansa samastua, kun miettii mitä kaikkea maailmassa tapahtuu juuri nyt.

These Killing Times on tavallaan täysin erilainen albumi kuin Rundlen edellinen levytys Engine of Hell, mutta se kaikkein tärkein, eli täysin peittelemätön tunne välittyy täysin. Kuulijan onneksi These Killing Timesilla on läsnä myös toivoa. Vaikka Rundle laulaakin maailmanlopun aiheista, joita on todella vaikeaa kuunnella ja joista laulaminen on hänelle itselleenkin vaikeaa, todella vaikuttavan albumin päättyessä olo on silti jollain oudolla tavalla todella puhdistunut.