Kuka on Håvard Ellefsen? Tämä nimi ei ole välttämättä monelle tuttu, mutta hänen taiteilijanimensä Mortiis on. Tästä vuonna 1975 Norjan Telemarkissa syntyneestä hahmosta tulee monelle ensimmäisenä mieleen hänen omalaatuiset örkkimäiset maskinsa. Niiden takaa löytyy muusikko, joka on ehtinyt tehdä viidellä vuosikymmenellä dungeon synthia, industrialia, darkwavea, gootahtavaa synthpoppia ja monia eri metallin muotoja. Ihan kuten runsaista […]
Johan Edlund julkaisi ensimmäisen albuminsa jo 36 vuotta sitten. Albumin nimi oli Sumerian Cry. Edlundin tuolloinen ja nykyinen yhtye on nimeltään Tiamat. Edlundia on helppoa kutsua taiteilijaksi, ja Tiamatia täysiveriseksi taiteeksi. Tämä mielikuva vahvistuu, kun keskustelee Edlundin kanssa. Hän ei ole vain kepeästi asioista rupatteleva musiikin parissa puuhaileva ihminen. Hänen elämäntapansa on taide. Ruotsissa, sittemmin […]
Riihimäki on pääkaupunkiseudun aluskunta Hämeenlinnan eteläpuolella, josta on vaikea keksiä mitään sanottavaa. Nuorempana ainoa asia, mitä kaupungista tiesin oli se, että sen nuorisolla on tapana ottaa yhteen naapurikunta Hyvinkään nuorison kanssa. Nyt Riksun keskustan torialueella on onneksi rauhallista, mutta pääkaupunkiin kantautuneiden kuulopuheiden mukaan kahakat 90-luvulla olivat varsin messeviä. Ennen kesäistä ajomatkaani tänne yritin googlailla paikallisia […]
Viimeksi istuimme Carcass-kitaristi Bill Steerin kanssa haastattelupöydässä vuonna 2008. Tosin tuolloin kyseessä ei ollut pöytä, vaan tuon vuoden Tuska Open Airin päälavan takana sijainnut nurmikkoalue. Tässä välissä on kulunut aikaa 18 vuotta ja vaikka kaiken luulisi muuttuneen, on Bill Steer kuin täsmälleen sama kaveri kuin tuolloin. Steer ehkä soittaa Carcassissa materiaalia, joka on yltänyt 40 […]
Oranssi Pazuzu on yksi suomalaisen musiikin salaperäisimmistä voimista. Yhtye matkaa niin monitulkintaisessa ja arvoituksellisessa ulottuvuudessa, että se kiehtoo hämmentävän runsaslukuista joukkoa ihmisiä ympäri maailman. Olemme nyt kasvokkain Juho ”Jun-His” Vanhasen kanssa. Jun-His on ”yksi Oranssin Pazuzun koneiston rattaista”, kuten hän itse asian muotoilee. Jossain toisessa todellisuudessa emme välttämättä edes keskustelisi yhtyeestä, koska kyseessä saattaisi hyvinkin […]
Anneke van Giersbergen istuu John Smith Rock Festivalin läheisen hotellin pöydän ääressä mietteliäs ilme kasvoillaan. Tavallisesti aina hymyilevä laulaja pohtii tavallista pidempään ajatellessaan elämäänsä viimeisen 30 vuoden ajalta. The Gathering on nousemassa John Smith -festivaalin lavalle vain muutamaa tuntia myöhemmin. Meneillään on kiertue, jolla hollantilainen yhtye juhlistaa varsinkin viime vuonna tasavuosia täyttänyttä Mandylion-albumiaan (1995). Se […]
Pidän itsäni varsin tietoisena kotikaupunkini ravintolatarjonnasta, mutta silti entisen Vallilan konepajan sisällä aukeava Train Factory -maailma tulee minulle täytenä yllätyksenä. Vanhaa junahallia reunustaa kymmenet ravintolat ja valtavan kokoinen screeni, josta muutaman tunnin päästä näytetään jalkapalloa. Se on myös syy, miksi Jules Näveri on ehdottanut Train Factorya illan tapaamispaikaksi, mies kun on vannoutunut jalkapallofani ollut aina. […]
Makaan keravalaisen työhuoneen pöydällä tatuoitavana. Vieressä tilannetta valvoo kaksi mäyräkoiraa. Ihooni Sentenced-bändin logon erittäin tunnistettavaa S-kirjainta hahmottelee sama kaveri, joka oli mukana bändissä kolmen ensimmäisen albumin ajan: Taneli Jarva. Mikä olisikaan parempi yhdistelmä kuin teettä tatuointi ja tehdä haastattelu samaan aikaan? Jarva on tehnyt jo kaksi albumia T.Jarva & The Dark Place -yhtyeen kanssa. Sentencedin […]
Noora Louhimo ja Helena Haaparanta ovat kaksi todellista voimanaista suomalaisessa musiikissa. Molemmat ovat tulleet ihmisille tunnetuksi varsinkin metallista, mutta kummankin sydän sykkii musiikille todella kirjavasti. Louhimo lauloi toistakymmentä vuotta Battle Beastin keulilla ja tuli tunnetuksi sarvipäisenä raivottarena, mutta hän on ollut aina paljon muutakin, kuten Noora Louhimo Experience -sooloyhtye, duo-keikat ja monet muut projektit ovat […]
Kun olin nuori, Helsingin Lauttasaarta kutsuttiin ivallisesti Itä-Espooksi johtuen sen päälle liimatusta keskiluokkaisuudesta ja sijainnista naapurikaupungin rajalla. Ainoa tuntemani lauttasaarelainen kulki jo ala-asteella repun sijaan salkku kädessä. Sittemmin kaupunginosa on uudelleenbrändätty ”onnellisten saareksi” ja mielikuva pelargonioita yhdessä istuttavista naapurustoyhteisöistä on edelleen mahdollisimman anti-metal. Onnelliselta näyttää myös vanhan teollisuusrakennuksen oven avaava Erno ”Euge” Valovirta, jonka juuri […]